pieni ja tuntematon

Pohjoisessa Manner-Euroopassa sijaitseva maantieteellisesti pieni kuningaskunta, jossa asuu noin viisi miljoona ihmistä. Ilmasto on leuto, maasto matalaa. Ekologisuus on kova juttu, samoin olut, makkara ja käsittämättömät voileivät. Kaikilla on fillari. Maan Kuningatar polttaa kuin korsteeni.

Siinä. Kaikki, jota voin sanoa yli 50% varmuudella tietäväni maasta, joka tulee olemaan enemmän tai vähemmän koti seuraavat kymmenen kuukautta. Absurdia. En oo vieläkään tajunnut tätä. vaikka psyykkaan itseäni satoja kertoja päivässä. "Sä muutat sinne ihan oikeasti. Se on pitkä aika. Sä meet sinne ihan oikeasti." Päässäni ympyrää kiertävä puolikas maapähkinä ei vaan pysty sisäistää tätä ajatusta, ainakaan ennen maanantaita, kun sinne täytyy ihan oikeasti jäädä ihan yksin enemmän tai vähemmän omaan kämppään.

Perjantaina hylkäsin Vaasan. Se oli ihan okei, en mä kaupunkia jää erityisesti kaipaamaan, ainoastaan ihmisiä. Ikävä on nyt jo tosi kova, aika hassua, kun ollaan kutienkin aikasemminkin oltu yli viikko tapaamatta... ehkä se on jotenkin mun lähdön "lopullisuus" joka raastaa. Who knows. Lauantaina sai niin ikään nauttia laatuseurasta, teitäkin on ikävä! Ja myös sitä työn raskaan raatajaa rapakon takana! (Enkö vois vaan alkaa puhumaan teistä kaikista etunimillä, tää anonyymisyys on aika väsyttävää?) Kotona on ollut ihana olla. Aurinko on paistanut, jääkaapissa on ruokaa ja maaseudun pienen kaupungin hiljaisuus on piristävää. (Ei sillä, että Vaasa olis ollu joku metropoli, hah!)

Mun ihanaa kotiaikaa varjosti maailma pahin vitsaus: pakkaaminen. Lauantai-iltana oli tarkoitus aloittaa, joten aloitin maanantaina. Oon ehkä toivoton pakkaaja, mut ihan tehokas sitten kun päivien viivyttelyn jälkeen aloitan. Pari tuntia siinä meni, ja nyt messissä on kaksi matkalaukkua, olkalaukku ja PC-laukku (joka on muuten hieno, vaikka tuli taas epäiltyä kaikkea koosta ja mallista väriin ostohetkellä...)

Huomenna alkaa orientaatio. Saatan kuolla, en tiedä jäänkö henkiin. Ahdistaa. Paljon. Siitä lisää sitten seuraavina päivinä., jos olen elossa. No panic... Mutta, koittakaahan nyt pärjäillä murut! Mä kiidän jo motarilla kohti Hki-Vantaata, vaikka lennon lähtöön onkin tässä vielä aikaa, mutta kyllähän te mut tiiätte, ylianalysoivana "worst case scenario"-tyyppinä olen liikkellää hyvissä ajoin! Facebook ilmoittanee tarkan lähtöhetkeni myöhemmin. Danmark, her kommer jeg.

Ps. vihaan Bloggeria, ollaan kykenemättömiä yhteistyöhön ilman kädenvääntöä...