one "special" lion: A bad, bad blogger

That's me. A bad, bad blogger. Mostly because there's nothing to write. And Finnish feels weird.

Allright, asiaan. Mä oon täällä ihan täysin aivan kotonani jo, jännä miten nopeesti sopeutuu ihan kaikkeen. "Koti" on Tranehavegård 19.
Vuorokausirytmi on melko vaihtarimainen, ainakin mun omassa päässäni: valvotaan keskimäärin puoli kolmeen joka ilta, herätään yhdentoista maissa. Luentoja on kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin, joka on tosi, jees, etenkin kun ei koskaan tarvitse mennä kampukselle ennen kahta. Eli, ei ihmekään, että unirytmi on pepullaan, kun pääsee kampukselta kotiin 21:35... paitsi torstaisin, jolloin pääsee klo 19, ja viikonloppu alkaa!

Joka viikonloppu on tarjolla jos jonkinlaista tapahtumaa, kaikkeen ei mitenkään ehdi osallistua, eikä edes jaksaisikaan. Tavallaan täällä asuminen ja oleminen eroaa hyvin vähän siitä, millaista se olisi kotona. Teen samoja asioita kuin kotona, syön melkein samoja ruokia kuin kotona, ja niin edelleen. Kaikki alkaa olla tuttua ja turvallista, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. (tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, etten ymmärrän postilaitosta, enkä uskaltanut kysyä, mistä sana postimerkkejä... meen huomenna, oikeesti.) Kurssit on kaikki ihan jees, vaikka lukemista onkin ihan hirveesti... Tällä hetkellä teen neljää kurssia, joka kääntyy mukavasti 45 opintopisteeksi. Saa nähdä, päädynkö lopulta tekemään kaikkia kolmea, mutta, jos hyvin käy ja aika ja hermot riittää, niin joulun jälkeen saa ottaa rennosti jäljellä olevan viidentoista kanssa, so far so good! Kulttuurikursseilla tehdään jonkun verran excursioita, mikä on jännää, koska en ole koskaan ollut exculla! Huomenna on ensimmäinen sellanen, bussillinen pohjoimaisen mytologian opiskelijoita starttaa keskustasta 8:45, eli syntisen aikasin, Roskildeen (so excited!), Lyngbyn (never heard...) ja johonkin kolmanteen paikkaa, joka alkaa T:llä, ja jota en jaksa juuri nyt tarkistaa. (sweet.) And it's all for free!

Ainiin, mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä mun kuoronjohtajalla on sellainen käsitys, että koska osaan hyvin vahvasti ontuvaa ruotsia, mulle voi ilman ongelmaa papattaa pitkät litaniat tanskaa kaikkien kuullen... onneks tähän asti kommunikointi on ollut sen laatuista, että "haha ja, ja" ja leveä hymy riittää...

Mutta, tässä teille tänne eksyineille sieluille vähän kuvamateriaalia tästä oikein mukavasta kotikaupungistani! Koitan muistaa taas kirjoitella, jos jotain vaikka tapahtuisikin...
until then, stay awesome people!