A bad, bad blogger

That's me. A bad, bad blogger. Mostly because there's nothing to write. And Finnish feels weird.

Allright, asiaan. Mä oon täällä ihan täysin aivan kotonani jo, jännä miten nopeesti sopeutuu ihan kaikkeen. "Koti" on Tranehavegård 19.
Vuorokausirytmi on melko vaihtarimainen, ainakin mun omassa päässäni: valvotaan keskimäärin puoli kolmeen joka ilta, herätään yhdentoista maissa. Luentoja on kolmesti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin, joka on tosi, jees, etenkin kun ei koskaan tarvitse mennä kampukselle ennen kahta. Eli, ei ihmekään, että unirytmi on pepullaan, kun pääsee kampukselta kotiin 21:35... paitsi torstaisin, jolloin pääsee klo 19, ja viikonloppu alkaa!

Joka viikonloppu on tarjolla jos jonkinlaista tapahtumaa, kaikkeen ei mitenkään ehdi osallistua, eikä edes jaksaisikaan. Tavallaan täällä asuminen ja oleminen eroaa hyvin vähän siitä, millaista se olisi kotona. Teen samoja asioita kuin kotona, syön melkein samoja ruokia kuin kotona, ja niin edelleen. Kaikki alkaa olla tuttua ja turvallista, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. (tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, etten ymmärrän postilaitosta, enkä uskaltanut kysyä, mistä sana postimerkkejä... meen huomenna, oikeesti.) Kurssit on kaikki ihan jees, vaikka lukemista onkin ihan hirveesti... Tällä hetkellä teen neljää kurssia, joka kääntyy mukavasti 45 opintopisteeksi. Saa nähdä, päädynkö lopulta tekemään kaikkia kolmea, mutta, jos hyvin käy ja aika ja hermot riittää, niin joulun jälkeen saa ottaa rennosti jäljellä olevan viidentoista kanssa, so far so good! Kulttuurikursseilla tehdään jonkun verran excursioita, mikä on jännää, koska en ole koskaan ollut exculla! Huomenna on ensimmäinen sellanen, bussillinen pohjoimaisen mytologian opiskelijoita starttaa keskustasta 8:45, eli syntisen aikasin, Roskildeen (so excited!), Lyngbyn (never heard...) ja johonkin kolmanteen paikkaa, joka alkaa T:llä, ja jota en jaksa juuri nyt tarkistaa. (sweet.) And it's all for free!

Ainiin, mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä mun kuoronjohtajalla on sellainen käsitys, että koska osaan hyvin vahvasti ontuvaa ruotsia, mulle voi ilman ongelmaa papattaa pitkät litaniat tanskaa kaikkien kuullen... onneks tähän asti kommunikointi on ollut sen laatuista, että "haha ja, ja" ja leveä hymy riittää...

Mutta, tässä teille tänne eksyineille sieluille vähän kuvamateriaalia tästä oikein mukavasta kotikaupungistani! Koitan muistaa taas kirjoitella, jos jotain vaikka tapahtuisikin...
until then, stay awesome people!

Ainiin, Vaasan syksy ei oo mitää tähän verrattuna...

Satunnaisia otoksia 1

Langebro, isoin Amagerin muuhun Köpikseen yhdistävä silta, maisemat on ihan jees!

Sateenkaari, vou!

Brygge broen, eilen matkalla himaan. Rakastan tätä kaupunkia!

kotimatka jatkuu...

Oon tanskalaistumassa loistavalla vauhdilla: kävin lenkillä HAUTAUSMAALLA!

Kotini on linnani.

week one, done

Mitähän tässä nyt sitten kirjottais. En oo viikkoon mitään kirjoittanut, koska ei oo oikein tapahtunut mitään erikoista. Tai siltä se ainakin tuntuu, koska oon jo asettunut enemmän tai vähemmän taloks tänne. En oo varma, tuntuuko koti oikeeasti kodilta, mut ainakin tänne on kiva tulla, kai se on kodin merkki. Koitan nyt kuitenkin sitten jotenkin tiivistää, mitä tässä on tapahtunut, vaikka kaikki yksi tai kaksi lukijaani tietävätkin jo kaiken mitä mulle on täällä tapahtunut...

Kämppis on siis Seattlesta, jos on jäänyt mainitsematta. 24-v, selvisi eilen, aloitti yliopisto-opinnot kuusi (!) vuotta sitten, on vissiin vähän lomailtu... Ihan jees tyyppi, tosin, sotkuinen, joka on multa hei aika paljon sanottu. Mut kyllä me juttuun tullaan, toisaalta ollaan kolme päivää tässä vasta asusteltu. Mutta se antaa mun olla omassa rauhassani, joka on tosi jees.

Mä en ole vieläkään pessyt pyykkiä täällä, en oo saanut aikaseks/uskaltanu! Tänää oli tarkoitus mennä, mutta, koska olen tekosyiden mestari, totesin, että kaikki kuitenkin pesee pyykkiä sunnuntaisin, parempi mennä huomenna... no, katotaan, ehkä mä vielä rohkaisen mieleni ja raahaudun pyykkitupaan. Naapurin (kanssavaihtarit) pelotti mua naapureilla (kiukkuisilla vanhuksilla), ne kuulemma kyttää pyykkituvissa. O-ou! Sellasta. Luennot jatkuu huomenna, yök. "Yök", koska en tykkään mun kirjallisuuskursseista, suomalaisena opiskelijana en tykkää tehdä töitä kurssin aikana! Lisäksi kaikki kirjat, joita on paljon, on tosi kalliita, ja paksuja... No, jos pääsen/pääsin parilla kulttuurikurssille, niin toinen kirjallisuuskursseista lentää aika nopee roskiksee.

Mä oon tässä pari päivää miettinyt tanskalaisten alkoholinkäyttöä. Me pohdittiin tätä eilen porukallakin. Täällä on ihan okei alottaa oluiden kumoaminen lounasaikana... Ei siinä mitään, mutta jotenkin hauska ajatella, kuinka, ainakin suomalaiset itse, ajattelee suomalaisia alkoholikansana ja alkoholisteina, vaikka täällä juodaan ihan takuulla enemmn oluita per kansalainen kuin Suomessa. Mutta, joo, ehkä se mentaliteetti on vähän erilainen. Aina ei vaan oo kivaa tulla kotiin, kun vanhat papat juopottelee keskellä katua neljältä tiistaina. Mikäs siinä, emmä niitä häiritse, kunhan eivät häiritse mua... Huomatkaa, kuinka koitin pohtia jotain yhteiskunnallista, sen sijaan että vaan kertoisin omia juttujani, yritys ehkä hyvä kymmenen!

Mutta, pointti tässä jutussa oli kai se, että oon kotiutunut, eikä enää ole niin kamalan kova koti-ikävä, toisin kuin alkuviikosta. Sen täällä ulkomailla vaan huomaa, että yhtäkkiä ikävöi ja kaipaa ihan outoja juttuja kotona. Ruisleipää, saunaa, suklaata, salmiakkia joo tottakai, mutta myös esim. kuivauskaappeja, lattialanoja ja pistorasioita, joihin ei ole erillisiä katkaisijoita. Ja ruokakauppoja. Mun lähinetto on aivan järkyttävän epäjärjestelmällinen, ehkä jopa sotkuinen... Mutta, näillä mennään!